Tätä nykyä näen pilvet, naapurit, ystävät ja ihmissuhteet aivan eri valossa.
Katson vastaantulijoita silmiin. Katson taivaalle eri pilvimuodostelmia jotka kertovat tarinaa, kannustavat- älä pelkää.
Pelkään silti. Pelkään että en saa luotua lavalle sitä tunnetta jonka haluan näyttää, joka on ollut läsnä kohtaamisissani. Voiko niitä edes kopioida? Ne tapahtui silloin ja nyt on nyt. En kuule niitä sanoja enää samalla tavalla.
Alanko panikoimaan?
Kyllä, myönnän. Pelkään että miehet joista lavalla puhun, suuttuvat minulle. Onko minulla oikeus jakaa ne muistijäljet heistä, lentävät lauseet ja sanat jotka saivat minut retkahtamaan ja uskomaan, että tämä ihminen on poikkeus. Se pettymys kun näin ei ollut. He ovat kuitenkin tämän teoksen inspiraatio ja materiaali.
On aika uskaltaa ja lopettaa typerien kysymysten esittäminen.
On paljon sanoja ja lauseita joita käytän näytelmässämme. Jotka minulle on joskus sanottu. Ne on hajautettu ympäriinsä eivätkä ne ole missään järkevässä järjestyksessä. Eihän mikään elämässäni ole, joten tämä käy hyvinkin järkeen.
Hymyillen sanon ne uudestaan. Toivon että he sanovat niitä myös muille.
Että minä voin sanoa joskus takaisin. Sitten hyvä kiertää.
Ikävöin monia teistä.
Nyt pillitän sitten loppupäivän. Se itku alkoi jo kun kirjoitin otsikon. Huh. Nyt kerään itseni!
Nähdään elokuussa, kaikki te elämäni Kenit ja Barbiet.
Rakkaudella
Melissa
Promokuvat : Riina Rinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti