Haluan löytää sinut, Dave Lindholm

Nyt juuri, tällä hetkellä juon punaviiniä.
Mietin mistä löydämme esityksiimme ihmisen joka ajaisi valot ja äänet.
Mietin miten elämä on täynnä sanottavaa ja täynnä yrityksiä sanoa ne.

Olen yrittänyt saada yhteyttä tamperelaisiin taiteilijoihin ja kysynyt heitä mukaan teokseemme. Eräs kiinnostava ihminen on lupautunut jo mukaan.
Kuvaamme häntä jo tulevana viikonloppuna. Kuvia tulossa pian!

Suurin unelmani olisi saada mukaan Dave Lindholm. Haluaisin häneltä ihan vain pari lausetta, pari sanaa. Haluan kuulla hänen äänensä! Hän on tajuttoman karismaattinen.
Äitini kertoi lähettäneensä Davelle 70-luvulla rakkauskirjeen. Eihän Dave ehtinyt siihen vastaamaan. Entä jos minäkin kirjoittaisin Davelle kirjeen ?

"Rakas Dave. Kappaleesi Petin pienen linnun on äärettömän kaunis. Sinä olet myös äärimmäisen kaunis mies. Tuotko kauniit kasvosi projektiimme? Ps. Toivottavasti vastaat kirjeeseeni, eikä perheeni tarvitse kokea toista tragediaa vastaamattoman viestin vuoksi. All yours - Melissa "

Se kappale todella on upea, kuunnelkaa. Sen esitteli minulle Eräs. Loppuvuodesta 2010.
Sanoi että se on erobiisi. On siinä kyllä täysin oikeassa.

Jos aloittaisin jo tänään. Ottaisin yhteyttä niihin kaikkiin ihmisiin joille haluaisin sanoa. Joilta haluaisin ehkä vielä yhden suudelman.
Kauankohan siihen menisi ?
Ei varmaan kauaa. Sitä kohtaa hienoja ihmisiä. Loppujen lopuksi vain harva jättää sen tunteen. Ikään kuin suonissa uiskentelisi pieniä kaloja.

Rakkaudella

Melissa

Silittäkää mun hiuksia.

Olen aina tuntenut liikaa. Sanonut liikaa asioita, liian aikaisin. Jättänyt sanomatta. Käpertynyt itseeni ja ajatellut "Ei minusta kerta kaikkiaan ole ihmissuhteisiin". Kaikki ne elämässä kohtaamani miehet ovat saanet minut tuntemaan. Saaneet minut juomaan liian monta humalaa. Lähettämään liian monta känniviestiä ja puhelua. Tasan vuosi sitten päätin että haluan sanoa. Haluan muistaa mitä halusin sanoa. Mokasin nimittäin pahasti erään ihmisen kanssa juuri tuolloin. Purin häneen epäkypsyyttäni ja pelkojani. En uskaltanut kysyä itseltäni että mitä haluan sanoa. Sitten sanoinkin jo liikaa ja täysin vääriä asioita.


Tämä teos, jota olemme kahden ystäväni kanssa suunnittelemassa Tampereen Ylioppilasteatteriin on oodi sille kaikelle. Ihmisille, miehille, äideille. Kaikille niille jotka ovat koskettaneet, silittäneet aamuyöllä hiuksia ja pitäneet niitä ylhäällä kun humala on ollut liian suuri kantaa yksin. Niille jotka ovat sanoneet sanat "Olet kaunis" . Kaikille niille joille unohti sanoa takaisin.


Uskoisin että tämä projekti on meille kolmelle terapiaa.
Minuun se on jo vaikuttanut. En ole tämän kolmen kuukauden aikana, (kun olen ollut niin täysin tämän projektin lumoissa !), lähettänyt yhtäkään känniviestiä. Muistin eilen jopa kiittää sitä miestä joka silitti hiuksiani silloin joskus. Hänen pitäisi ehdottomasti jatkaa muiden hiuksien silittelyä. Se ele sai ainakin minut herkistymään.


Pian aloitamme harjoitukset. Sitä ennen juomme kaikki kolme punaviiniä, avaudumme vielä lisää ja toivomme että mahdollisimman moni niistä kohtaamisista ja ihanuuksista tulisivat katsomaan valmista esitystä elokuussa. Kirjoittelemme tänne vuorotellen ja yhdessä. Ajatuksin ja kuvin. Kaikesta mitä tapahtuu tässä ja nyt, harjoitusten lomassa ja välissä.

Rakkaudella,

Melissa